Karjalainen käspaikka

Käspaikka on pitkä ja kapea pyyheliina. Materiaalina on entisaikaan käytetty ainakin pellavaa ja nokkosta, ehkä myös hamppua. Arkikäyttöön tarkoitetut käspaikat ovat koristelemattomia, mutta lahjaksi annetut ja juhlakäyttöön tarkoitetut on usein kirjottu eri tekniikoita käyttäen.

Käspaikka on jokapäiväiseen käyttöön tarkoitettu pyyheliina, mutta sillä on myös henkinen ulottuvuus. Karjalaisessa perinteessä käspaikkaa on käytetty moniin tarkoituksiin sekä häissä että hautajaisissa ja vainajien muistelussa. Niitä on myös lahjoitettu kirkon kaunistukseksi ja pidetty ikonin ympärillä. Käspaikka on eräänlainen silta näkyvän ja näkymättömän maailman välillä. Kirjontakuviot voivat olla monimerkityksellisiä.

Jenni Suomela on tutkinut Suomen Kansallismuseon kokoelmien tekstiilejä, ja tutkimusten perusteella kokoelmissa on useita nokkoskankaasta valmistettuja 1800-luvulla Karjalasta talteen saatuja tekstiilejä, esimerkiksi juuri käspaikkoja.

(Jenni A. Suomela, Krista Vajanto, Riikka Räisänen. (2020) Examining the White Karelian Textile Tradition of the Late Nineteenth Century—Focus on Plant FibersTextile 18:3, pages 298-324. https://doi.org/10.1080/14759756.2019.1699365 )

Uusi, käsinkehrätystä suomalaisesta luonnonvaraisesta nokkosesta kudottu käspaikka. Kirjontalanka on samaa materiaalia ja se on värjätty värimataralla. Kuva: Raija Manninen
Yksityiskohta yllä näkyvästä käspaikasta. Kuva: Raija Manninen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *